Miksi yrittäjyys?

Tämäkin ammatinvalinta tulee joillekin verenperintönä, toisille tietoisena valintana, haaveena, sattuman kautta ja niin edelleen… Syitä lähteä yrittäjäksi on varmasti yhtä monia kuin on yrittäjiäkin, jos sallitte kliseisen ilmaisun.

Itselleni yrittäjyys valikoitui ammatinharjoitustavaksi useammastakin syystä. Mukana oli sattumaa, osaksi tietoista valintaa, mutta ennen kaikkea väsyin hakemaan uutta työpaikkaa. Järkyttää ajatellakin, miten monta hakemusta väsäsin vuosien varrella, miten erilaisia erottautumiskeinoja yritin ja lopulta tuli vain olo, ettei minusta ole mihinkään.

Kukaan ei halua minua töihin

Jep, netti on pullollaan keskusteluja ja vinkkejä, joissa todetaan ettei saa lannistua, pitää jaksaa yrittää. “Kokeile vielä näitä viittäkymmentä työnhakuvinkkiä!” En voi väittää kokeilleeni kaikkia mahdollisia erottautumiskeinoja, mutta aika monia kuitenkin. Jokaiseen hakemukseen yritin personoida, miksi olisin juuri kyseiseen yritykseen sopiva. Myönnettäköön, hakemusten laadussa oli varmasti parantamisen varaa.

Kielteisen vastauksen saatuani pohdin, miten voi viestinnän ammattilainen mokata viestintänsä näin pahasti. Mitä olisi pitänyt sanoa toisin? Epätoivon hetkillä pohdin, luuleeko porukka, että tämän ikäinen nainen jää kohta äitiyslomalle? Laitoin LinkedIniin parisuhdestatukseksi “single”, jotta välttyisin epäilyiltä. Hitto, kaikkea sitä tulikin mietittyä!

Miksi en kelpaa?

Useimmiten kieltävään vastaukseen ei saanut edes perusteluja, vaikka niitä olisi kysynytkin. Silloin kun perusteluja sai, kokemusta ei yleensä ollut tarpeeksi. Ja mielestäni kun olin ehtinyt kokea ja nähdä aika paljonkin. Pohdin, enkö vain osaa myydä osaamistani, vai pitääkö nähdä ja kokea kaikki maailman asiat ennen kuin saa arvostusta. Niinpä jäin duuniin samaan paikkaan ja yritin oppia kaiken mahdollisen, jotta joskus tärppää. Samalla jatkoin työnhakua enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Vuosikausiin en saanut kutsuja edes haastatteluihin. Kun viimein niitä sain, usein onnistuin vakuuttamaan persoonallani. Pohdin, mitä hittoa oli tapahtunut. Yhtäkkiä minusta tykkättiin työmarkkinoilla? Ero oli ilmeisesti siinä, hainko “vain jotakin työtä” vai halusinko työpaikkaan oikeasti. Parhaat tulokset sain olemalla oma, aito ja rehellinen itseni. Haastattelukutsuista huolimatta uutta työpaikkaa ei kuitenkaan syystä jos toisesta irronnut.

Yhtenä päivänä duunissa tajusin, että motivaatio tuskin tulee enää koskaan palaamaan entiselleen, sain työkseni miten mielenkiintoisia tehtäviä tahansa. Tein silti tarvittaessa pitkää päivää ja annoin työlle kaikkeni. Pidin laadusta ja deadlineista kiinni, vaikka se tuntui ylisuorittamiselta motivaatiooni nähden. Tajusin, että jos teen nollamotivaatiollakin tosi hyvää työtä, miten hienoja asioita saisinkaan aikaan innostuneena! Tiesin, että oli aika vaihtaa maisemaa.

Sivutoimisesta päätoimiseen työnhakuun

Nyt on menossa täysipäiväisen yrittäjyyteni viides kuukausi. Marraskuussa yritykseni täyttää kolme vuotta. Sivutoiminen yrittäjyys oli ihan hyvää harjoitusta, mutta niin kauan kuin yrittäjyys on sivutoimista, sitä tekee sivutoimisesti. Päätoimisena tulospaineet ovat erilaiset, ja esimerkiksi myynnin onnistuminen on aivan eri arvossa.

Hauskinta on (minkä tajusin vasta irtisanouduttuani), että nyt joudun hakemaan työtä koko ajan. Joudun myymään itseäni jatkuvasti uusille asiakkaille tai uusiin toimeksiantoihin. Rahaa ei tipu tilille, jos en onnistu. Mutta jostain syystä tämän tyyppinen työnhaku onkin ihan mukavaa. On varmempi olo itsestä ja osaamisesta, kun vastaa kaikista onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan suoraan asiakkaalle.

Olen yrittäjänä huomannut, että jumalauta, minä riitän (ja enemmänkin!) tällaisena kuin olen. Kaikki tarjoukset eivät muutu toimeksiannoiksi, eikä kaikki mene aina putkeen. Mutta sekään ei haittaa. Jos mokaan, pyydän anteeksi ja korjaan mokani. Selkä suorana ja avoimella otteella jatketaan tästäkin eteenpäin. Olen onnellisempi yrittäjänä kuin olin työntekijänä, kaikesta työmäärästä ja “työnhausta” huolimatta.

Jaa miksikö? Se on edelleen pohdinnassa. Ennen ajattelin, että autuaaksi tekee se, että tilille napsahtaa tietty määrä rahaa joka kuukausi join sitten toimistolla kahvia, pyörittelin peukaloita tai tein oikeita töitä (jos sallitte tämänkin kärjistetyn ilmaisun). Itse asiassa autuaaksi taitaakin tehdä se, että tietää mistä rahansa saa tai ei saa. Että ymmärtää oman arvonsa ja rohkaistuu puhumaan siitä. Vai mitä mieltä olet?