Tarina kiitollisuudesta
Kerron teille pienen tarinan kiitollisuudesta. Siitä, mitä voi tapahtua, kun joku uskoo sinuun ja rohkaisee tekemään erilaisia valintoja.
Kävin viime kesänä moikkaamassa vanhaa tuttuani Jukkaa Espoossa. Tapasin hänet ensi kerran jokunen vuosi sitten, kun hän piti minulle ja parille kollegalleni päivän mittaisen kirjoituskurssin Lappeenrannassa. ”Luentokalvot” ovat edelleen tallessa. Palaan niihin aina, kun kaipaan uutta näkökulmaa ja haluan haastaa itseni ajattelemaan toisin. Anyway, sittemmin olemme pitäneet yhteyttä lähinnä sosiaalisen median kautta. Arvostan Jukkaa copyna ja suorapuheisena haastajana. Hän ei pelkää tarttua toimeen ja tehdä muutoksia 🙂
Vaikka en ”medianäkyvyydestäni” huolimatta ole sosiaalinen eläin, sovin viime kesänä Jukan kanssa tapaamisen hänen toimistolleen Leppävaaraan. Aikomuksenani oli saada sparrausta markkinointiviestinnän kehittämiseen – tiesin vähintäänkin saavani a) intoa tehdä asioita toisin ja b) taitoa vähentää huonolaatuista insinööriyttä ajatuksistani. Vaan enpä olisi ikinä arvannut, mihin tapaaminen lopulta johti. Juttelimme noin tunnin verran työasioista ja vaihdoimme ajatuksia. Ennen lähtöäni Jukka totesi:
”Soita Jussille. Sillä voisi olla käyttöä sun kaltaiselle hyvälle kirjoittajalle. Kerro multa terveisiä.”
Soitin Jussille. Hän on osakkaana Serus Media -viestintätoimistossa ja Jukan vanha tuttu. Esittäydyin ja kerroin terveiset Jukalta. Juttelimme jonkin aikaa siitä, mitä olen tehnyt työkseni aiemmin, mitkä aihealueet minua kiinnostavat ja millaisia töitä Seruksella olisi mahdollisesti minulle tarjota. Jussi kertoi, että voisin päästä kirjoittamaan joihinkin projekteihin tai asiakkuuksiin toimeksiantopohjaisesti. Mitä hittoa, minustako yrittäjä?
Sitten hän totesi jotain, josta olen uskomattoman kiitollinen. En siksi, että hän totesi niin, vaan siksi, että lauseen taakse kätkeytyy mieletön luottamus toiseen ihmiseen, ja olen sen luottamuksen arvoinen:
”Jos Jukka sinua suosittelee, niin ehdottomasti katsotaan tämä kortti.”
Ihanko tosissaan he uskovat minuun sen takia, että Jukka minua suosittelee? Wow. Kannatti käydä kylässä! 😀 Mitä hittoa? Voisiko minusta tulla yhtä vaikutusvaltainen joskus?
No OK, haluan ottaa lopputuloksesta hieman kunniaa itsellenikin – toimitinhan sentään muutamia työnäytteitä Jussille ja puhelinkeskustelu sujui suht luontevasti. Mutta olen aivan äärimmäisen kiitollinen Jukan luottamuksenosoituksesta ja siitä, kuinka pitkälle se lopulta johti – Creebon perustamiseen.
Puhelusta ja työnäytteiden toimittamisesta kului muutama kuukausi ja sain varmistuksen sille, että myös Jussi uskoo taitoihini kirjoittajana. Vitsi, mikä fiilis! Pääsin pohtimaan oman yrityksen perustamista. Pääsin pohtimaan, mikä nimi olisi sopiva yritykselleni. Millainen logo sillä voisi olla? Mikä sloganiksi? Millainen fontti? Mitä laitan nettisivuille?
Ja uskokaa tai älkää, kaikki tämä oli verrattain helppoa. On edelleen – en väitä, että kaikki olisi täydellistä, mutta olen päässyt nopeasti alkuun. On ihan uskomattoman hienoa päästä kehittämään jotain ikiomaa! Tehdä sellaista, mistä tykkää. Uskoa itseensä ja kykyihinsä. Vielä upeampaa on, että elämässäni on ihmisiä, jotka ovat minua auttaneet ja tukeneet. Kiitos siis Terhi, Janne, Jatta, ja kaikki muut, jotka olette tukeneet minua neuvoillanne ja taidoillanne. Olen avustanne todella kiitollinen.
Hassuinta tässä rumbassa oli, että minua ei missään vaiheessa epäilyttänyt, ettenkö pystyisi tekemään työtä, jota olin aikeissa tehdä. Suurin huoleni oli, mitä ihmiset tästä kaikesta ajattelevat. Mitä työnantajani tästä miettii? Entä kollegat? Mitä minun pitää kertoa verottajalle? Miten hitossa tehdään kirjanpitoa? Näiden kysymysten taklaamiseen kuluikin tovi – kotiväki pääsi kokemaan henkien taistoa, kun järkeilin itseäni pulmista pois. Onneksi sain tähänkin tukea läheisiltä – ja liiton lakimieheltä 🙂
Vaan mistä mahtaa johtua, etten kyseenalaistanut mitään muuta kuin kykyäni toimia lain mukaan oikein? Karhunpelko? Se, että byrokratia is a bitch? Vai liekö kyse siitä, että olin tekemässä jotain ihan uutta ja ihmeellistä, enkä voinut toimia vanhasta tottumuksesta? Ehkä. Tärkein pointti kuitenkin oli, että vaikka uusi ”ansaintamalli” pelotti, itse työ oli minulle jo jollain tavalla tuttua. Oli enää kyse siitä, että tuon oman kokemukseni, näkemykseni ja taitoni uuteen ympäristöön. Ympäristöön, jossa joku jo luottaa minuun.
Vielä kerran iso KIITOS teille kaikille, jotka olette auttaneet minua yritykseni ensiaskeleissa. Ja teille, jotka luotatte minuun. Olette minulle äärimmäisen tärkeitä.
