Kun työuupumus vaihtui puutyöyrittäjyyteen
Lupsakan ja onnellisen kuuloinen mies istuu takanani aamukahvitilaisuudessa. Hän kertoo siirtyneensä puuseppäyrittäjäksi, kun työuupumus katkaisi nousujohteisen uran kasvuyrityksen palveluksessa. Hän on mies Suomen parhaan kahvipaahtimon nimikkokahvimittojen takana. Hän luo puusta upeita luomuksia ilman alan koulutusta ja hakee oppinsa kantapään ja YouTube-videoiden kautta. Haluan kuulla, mikä sai uupuneen ihmisen ryhtymään juuri yrittäjäksi – myös se voi uuvuttaa työmäärällään.
Sovimme tapaamisen puuntuoksuiseen verstaaseen vanhan 13-tien varteen. Minua vastaanottavan miehen kädenpuristuksesta tuntee hänen tekevän fyysistä työtä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on saada a-kirjain muutettua t-kirjaimeksi kaupungin rakennusvalvonnan papereissa. Autotallin muuttaminen työtilaksi on ollut vireillä jo puoli vuotta, ja vaatii edelleen lisäselvityksiä.
Kasvuyrityksen alkumetrit
Mies on nimeltään Ville Naumanen, Luomus Woodworksin yrittäjä. Kahdeksan ja puoli vuotta aiemmin hän oli perustamassa ystäviensä kanssa Visedoa, joka kasvoi Lappeenrannan teknillisen yliopiston spinoff-yrityksestä maailman johtavaksi asiantuntijaksi metsäkoneiden ja merenkulun voimantuoton sähköistämisessä. Danfoss osti Visedon marraskussa 2017. “Rauman Kimmon kanssa kannettiin joulukuussa 2009 pöydät sisään toimistolle ja tammikuussa alkoi kaikilla työt”, Naumanen kertoo. “Se kantohomma oli siis vielä palkatonta”, hän tähdentää.
Alkuun Naumanen kertoo ajan olleen innostavaa. “Konseptoin esimerkiksi maailman ensimmäisen hybridimetsäkonejärjestelmän. Oli hauskaa luoda uutta. Siinä tunsi tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus”, Naumanen pohtii. Hän aloitti Visedolla asiakasprojektipäällikkönä, siirtyi johtamaan sähkömoottorien suunnittelutiimiä ja sai lopulta vastuulleen koko tuotekehityksen. Muun muassa keväällä 2017 lanseerattu Sisu Polar Hybrid -kuorma-auto on Naumasen ideoima.
Arvomaailmojen sota
Kavereiden kanssa perustetun firman henki oli alkuun hyvä – kaikilla oli kivaa ja töitä tehtiin hyvällä sykkeellä. Pikkuhiljaa Naumasen omat työtavat ja arvomaailma alkoivat sotia kokeilevaa yrityskulttuuria vastaan. “Mitä isommaksi yritys kasvoi, sitä tärkeämpää minulle oli tehdä toiminnasta tavoitteellisempaa: miettiä, mitä tehdään ja miten, suunnitella ensin ja tehdä vasta sitten. Kokeilukulttuuri on startupille tärkeä, mutta se ei yksin riitä. Menestyvällä yrityksellä kuuluu olla toimivat prosessit”, hän kiteyttää.
Puolitoista vuotta ennen Naumasen irtisanoutumista organisaatiota muutettiin. Naumasella oli viiden vuoden kokemus tuotekehitystiimin johtamisesta. Hän uskoi tietävänsä, miten tiimi kannattaisi rakentaa uudelleen, jotta sen toiminta vastaisi yrityksen kasvuun. “Näin mahdollisuuteni vaikuttaa, vaikka olin johdon mielestä liian kokematon viemään muutosta läpi. Tiesin, että taakka on iso, mutta uskoin pärjääväni”, Naumanen kertoo ja jatkaa: “Jos en olisi saanut mahdollisuutta kokeilla, en olisi nyt Luomuksessa töissä – mutta en olisi Visedollakaan, niin kova paikka se olisi ollut.”
Väsymys kasvaa
Naumanen kertoo pohtineensa 90 % valveillaoloajastaan työasioita – niin työaikana, vapaalla kuin kesälomillakin. Hän kärsi usein unettomuudesta stressaavien projektien aikana. Viimeisen Visedo-työvuotensa alussa vuonna 2016 Naumanen alkoi mitata unettomuuttaan. Parissa kuukaudessa univelkaa kertyi 120 tuntia. “Vaimo totesi jo pari vuotta aikaisemmin, ettei toimintani ole tervettä. Minusta minulla oli vain hyvä flow päällä, kun heräsin keskellä yötä miettimään mielenkiintoisia työasioita”, Naumanen muistelee.
Väsymyksen myötä Naumasen ajattelu muuttui pessimistiseksi. Hän kuvitteli olevansa yksin tavoitteellinen, kun muu yritys eli kokeilukulttuuria. “Pahimpina aikoina tuntui kuin kiipeäisimme kollegojen kanssa vuoren rinnettä ylös, minä porukan perimmäisenä. Sitten ylimmäinen meistä liukastuu ja kaataa muut mukanaan. Minun pitäisi kannatella, ettemme putoa rotkoon”, hän kuvailee.
Vuoden 2016 kesälomalla Naumanen muistaa olleensa todella väsynyt. “Kaikki vaimon tekemisehdotukset tuntuivat taakalta. Jopa iltalenkkiehdotukseen parahdin haluavani olla rauhassa”, Naumanen kertoo. “Palasin kesäloman jälkeen maanantaina töihin. Kun tiistaiaamuna katsoin itseäni peilistä, näytin siltä, ettei kesälomaa olisi ollutkaan”, Naumanen muistelee.
Työuupumusdiagnoosin alkuräjähdys
Pari viikkoa kesäloman jälkeen Naumasen 3-vuotias poika kysyi isältään perjantai-iltana kysymyksen. Kysymystä Naumanen ei muista, sillä lapsi keskeytti työpohdinnat. “Kun muksu alkoi vaatia vastausta, räjähdin hänelle. Muksu pakeni yläkertaan ja vaimo meni perässä. Silloin tajusin, ettei kaikki ollut kohdillaan: kysymys oli aiheellinen ja lapsi täysin syytön tilanteeseen. Ei perheellisen miehen pitäisi ajatella iltaisin enää työjuttuja – etenkään, kun on vaimolleen väittänyt perheen olevan arvomaailmassaan ykkönen”, Naumanen harmittelee.
Hän varasi saman tien ajan työterveyslääkärille. Kun lääkärin vastaanotto koitti, Naumanen ajatteli saavansa viikon sairaslomaa levätäkseen. Sen jälkeen kaikki olisi varmaankin hyvin. Keskustelujen ja testien jälkeen lääkäri käski Naumasen mennä kotiin ja laittaa puhelimen ja sähköpostin kiinni. Diagnoosina oli vakava työuupumus, ja sairaslomaa annettiin alkuun kaksi viikkoa. “Sen verran olin tottelematon, että laitoin työpaikalle sähköpostia, etten ole ainakaan kahteen viikkoon käytettävissä”, muistelee Naumanen.
Lopulta hän oli sairaslomalla kolme kuukautta. “Oma särkyminen mietitytti. Tuntui, että jätän kaverini pulaan ja syytin itseäni asioista”, Naumanen kuvailee. “Työterveys hoiti asiaa hyvin kanssani ja toimitusjohtajakin suhtautui asiaan myönteisesti. Hän soitteli monesti ja kyseli vointiani. Ei harmittanut olla lomalla, vaikka alkuun tunsin olevani rotta, joka jättää uppoavan laivan”, Naumanen kertoo.
Luopumisen hetki
Naumanen palasi töihin joulukuuksi 2016 tekemään lyhennettyä työpäivää. “Kun palasin, kaikki ongelmat, ratkottavat haasteet ja tuotteiden suunnittelu tuntuivat täysin merkityksettömiltä. Asiat, joista sain vuosien ajan hirveästi virtaa, eivät antaneet minulle enää mitään”, hän muistelee. Joululoman aikana kypsyi päätös irtisanoutumisesta. Vuoden 2017 ensimmäinen puhelu toimitusjohtajalle päätti työuran Visedolla.
Kuukauden irtisanomisaika oli Naumaselle hieno kokemus, koska hän sai siirtää tietoa muille työntekijöille. “Otin referenssiluettelon koulutukseni pohjaksi ja kerroin, mitä projekteissa on konkreettisesti tehty. Henkilöstölle oli mielenkiintoista kuulla, miten asiakasprojektit hoidettiin. Itselleni oli kiva huomata, että olen saanut jotain aikaiseksi ja osaankin jotain. Noin 80 % referensseistä oli minun hoitamiani projekteja”, Naumanen kertoo.
Kysyn, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta tilanne ei olisi kehittynyt burnoutiksi asti. “En muuttaisi yrityksen toiminnassa mitään. Visedo menestyi juuri kokeilevan kulttuurinsa ansiosta. Rajojen rikkominen sopii startup-yritykseen hyvin”, Naumanen toteaa. Toimitusjohtaja oli huomannut Naumasen väsymyksen ja pessimistisyyden jo pari vuotta aiemmin ja kysynyt, miten iloinen Ville saataisiin takaisin. “Lopulta väsyminen oli pitkälti minusta kiinni. Tajuan nyt, ettei kaikkien tarvitse toimia minun tavallani. Minulta vain puuttui mielestäni tuki omalle toiminnalleni”, Naumanen toteaa.
Uudestisyntyminen yrittäjäksi
4.2.2017 Naumanen vietti ensimmäistä työpäiväänsä Luomus Woodworksin yrittäjänä. “Olin haaveillut puusepän ammatista aiemminkin, mutta jätin haaveet nousujohteisen urani takia. Pelotti, kun aloin mielessäni luopua Visedon työstä ja siirtyä puusepäksi. Sähkötekniikan tohtorikoulutus ja yhteiskunnan siihen laittamat rahat menisivät ihan hukkaan. Lääkärikin totesi haaveistani, että näin koulutetulle miehelle löytyisi oikeitakin töitä”, Naumanen nauraa.
Hän kuvailee yrittäjyyden alkuaan uudestisyntymisen hetkeksi. Puutyöt antoivat nyt virtaa, kuten Visedon haasteet aikoinaan. Verstaan Naumanen oli hankkinut vaimonsa kehotuksesta pari vuotta aiemmin. Puutyöt olivat kiinnostaneet häntä lapsesta asti: kun ala-asteella muut veistelivät puusta soutuvenettä, Naumanen suunnitteli ruotsinlaivaa. Vaimonsa kihlasormuksen hän veisteli vuosia ennen yrittäjyytensä alkua.
Tulevaisuus saattoi tuoda tullessaan mitä vain, joten päätöstä pohdittiin tarkkaan. “Sovimme vaimon kanssa, ettei minulla ole taloudellista vastuuta perheen elättämiseen. Se oli iso helpotus yrittäjyyden alkuun. Onneksi vaimo on niin perhanan fiksu, että miettii asiat myös minun jaksamiseni kannalta”, Naumanen toteaa hymyillen.
Onnellisuus seuraa muutosta
Naumanen on luonut yrittäjäelämälleen selkeät rajat uupumuksen välttämiseksi. Työpäiviin kuuluu muutakin kuin työtä: Aamu alkaa kahvin ja Pikku Kakkosen merkeissä. Poika pääsee tarhaan isän auton kyydissä. Viimeinen parisataa metriä kävellään käsi kädessä, koska voidaan. “Kun tulen kotiin, aloitan työt. Jos päivällä väsyttää, otan nokoset. Olen noin puoleen viiteen asti verstaalla. Riisun siirtymäriittinä Luomuksen työvaatteet pois, kun vaihdan vapaalle. Jos minulla ei ole jäänyt akuuttia ajatustyötä kesken, työasiat eivät jää pyörimään mieleen”, Naumanen kertoo.
Alun perin Naumanen sopi vaimonsa kanssa, että Luomus Woodworks on olemassa kaksi vuotta. Sen ajan vaimo on luvannut elättää perhettä. Jos yritys ei menesty, jatko on katkolla. Tällä hetkellä Luomus näyttäisi porskuttavan hamaan tulevaisuuteen. “Ei ole ollut päivääkään, ettei olisi ollut tilauksia jonossa. Alkuun myin paljon tuttavilleni, mutta heidän osuutensa tilaajista pienenee jatkuvasti. En näe mitään syytä, ettenkö jatkaisi puuseppänä vielä pitkän aikaa”, Naumanen kertoo.
“Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisuus on seurausta muutoksesta: edellinen yhtä onnellinen kauteni elämässä oli, kun Visedo perustettiin. Jos yrittäminen alkaa joskus maistua puulta, olen varmasti vähemmän pelokas muuttamaan elämääni uudestaan. Aina saa apua, kun kysyy, ja löydän varmasti töitä, jos sen aika joskus tulee”, Naumanen sanoo hymyillen.