Ulkoista, hullu professori, ulkoista!

Markkinointiviestintä kannattaa ulkoistaa!
Jos kärsit hullun professorin syndroomasta, ulkoista markkinointiviestintäsi heti!

“Onneksi minun ei tarvitse kirjoittaa näitä itse!” totesi eräs asiakkaani, kun haastattelin häntä artikkeliin. Hänelle oli luontaisempaa puhua minulle asiasta (ja vähän asian vierestä, kuten monet innostuessaan tekevät), ja antaa minun nostaa oleellisimmat asiat artikkeliin sujuvaksi tekstiksi.

Toiset meistä ajattelevat juuri näin: antaa muiden ammattilaisten hoitaa se, mitä en itse osaa tai halua opetella, jotta minulla jää aikaa keskittyä omaan työhöni. Minulle kirjanpito oli asia, jonka ulkoistin heti yrittäjyyden alkumetreillä. Olihan sitä opiskeltu yliopistossa huiman yhden kurssin verran, mutta en siitä leipälajiani halunnut. Siispä päätin keskittyä kirjoittamaan ja antaa asiantuntijan hoitaa numeropuolta.

Toiset taas ajattelevat hommien hoituvan paremmin, kun ammattilaiset oman talon sisällä tekevät kaikki duunit. Jokaisella toimialalla kun on omat haasteensa – “meidän alan” haasteet on hyvä ymmärtää, jotta työskentelytavat palvelevat juuri “meidän yritystä”. Pointtinsa tässäkin, mutta johonkin on vedettävä raja – kaikki talon sisällä tehty työ kun ei palvele tehokkaasti ydinliiketoimintaa.

Ulkoistaa vai sisäistää?

Olen elänyt ja elän edelleen maailmassa, jossa jokainen haluaa vähän sohia ja oppia kaikenlaista tekemistä. Taitto-ohjelmien osaamista vaaditaan useissa kirjallisen viestinnän työpaikoissa, vaikka se on spesifi taitolaji siinä missä nuorallakävelykin – vaatii julmetusti treeniä olla putoamatta kanjoniin, painoalueen ulkopuolelle. Kirjoittaminenhan nyt sujuu kaikilta, teemme sitä päivittäin sähköpostissakin, eiks niin? Ja koodausta opetetaan alakoululaisillekin, kuinka vaikeaa se muka voi olla?

Perusteiden osaaminen monenlaisista tehtävistä on toki hyvä juttu – pitäähän vähän ymmärtää kaveria, jotta osaa hahmottaa, miten oma työ vaikuttaa kollegan työhön. Mutta omin käsin puuhastelu silloin, kun tekemisessä on rahaa kiinni tai sillä yritetään tehdä rahaa, on kerrassaan päätöntä. Uuden taidon opettelu vaatii aikaa. Harvalla yrityksellä on nykypäivänä varaa maksaa taitojen opettelusta, kun työtkin pitäisi saada siinä ajassa tehtyä.

Kukaan ei ole painoalan asiantuntija, kynäniekka tai superkoodari syntyessään. Mutta monet alkavat harrastaa omaa alaansa jo pian syntymän jälkeen. Toiset oppivat nopeasti lukemaan ja kirjoittamaan, toiset picassoivat jo vaippaiässä. Alojensa ammattilaiset ovat käyttäneet vuosia ja taas vuosia opetellakseen työnsä perusteet, kehittyäkseen aina vain paremmiksi ja mikä tärkeintä – mokailleet oikein olan takaa. Mikä onkaan parempi tapa oppia kuin toisten tekemät virheet?

Silti heidän osaamisellaan pyyhkäistään pöytää, koska “talon sisällä” osataan paremmin.

Ai mitenniin ulkopuolinen osaa tehdä asian paremmin? Eihän se tiedä meidän toimialasta mitään!

Ehdottaessani konsultin tai ulkopuolisen käyttöä asiaan kuin asiaan yleisimpänä vastalauseena kuulen sanat “mutta eihän se ymmärrä meidän toimialaa”. No hemmetti, eikös se ole “meidän asia” ymmärtää “meidän toimiala”? Asiantuntija on taas asiantuntija omalla alallaan. Jos hän olisi “meidän alan” asiantuntija, hän varmaan olisi “meidän alalla” töissä?

Ulkopuolisen tärkein vahvuus on yksinkertaistamisen taito. Taito kysellä niin tyhmiä ja vääntää asia niin rautalangasta, että parhaimmillaan lapsikin sen ymmärtää. Taito nähdä asiat niin perustasolla, että mikään ei vahingossakaan monimutkaistu ja aiheuta ongelmia tai lisäkysymyksiä.

Useimmiten samassa yrityksessä tai samalla toimialalla pitkään työskennelleet ovat kehittäneet itselleen tilan, jota tykkään kutsua hullun professorin syndroomaksi: he ovat niin syvällä omassa tekemisessään, että perusasioista on tullut liian itsestäänselviä. Kun oma tekeminen pitäisi selittää toiselle ihmiselle, skipataan perusasiat ja siirrytään johtamaan matemaattisia kaavoja, kun vastaanottaja halusi oikeastaan suorittaa vain perusyhteenlaskun.

Asiakkaalle viestiminen ei saa tapahtua hullun professorin tyylillä

Hullun professorin syndrooma viestinnässä tarkoittaa, että asiat sanotaan monimutkaisesti. Tuotteen erinomaisuutta kuvataan adjektiiveilla, jotka eivät hyvällä tahdollakaan aukea ilman perusteluja kellekään. Asiakashyötyä kaivetaan ja esitellään monimutkaisilla laskentakaavoilla, kun saman sanoisi 30 sekunnin videolla selkeämmin ja perillemenevämmin myös ei-matemaatikoille.

Totta, asiantuntijakonsulentti ei ikinä pysty tietämään toimialastasi kaikkia niitä nippelinappelitietoja, jotka sinä osaat unissasikin. Hänen tehtävänsä onkin kaivaa nippelinappelitieto sinusta siihen muotoon, että asiakkaasi ymmärtävät mistä on kyse ja osaavat ostaa itselleen sopivan tuotteen tai palvelun. Totta myös, että jossain vaiheessa ostoprosessia nippelinappelitiedoistakin voi olla asiakkaalle hyötyä. Asiantuntija ymmärtää näidenkin merkityksen ja paikan, ja osaa auttaa sinua viemään tiedot oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, jos ne eivät siellä jo ole.

Teepä siis seuraavan uuden markkinointimateriaalisi kohdalla testi ja vie se luettavaksi alakoululaiselle. Jos hän ymmärtää lukemansa, olet totuuden äärellä. Jos ei ymmärrä, otapa yhteyttä!